Miten terve, tulinen ja luonnollinen hän olikaan! Äsken kehittynyt nuori nainen — ja kuitenkin puhdas ja viaton kuin lapsi. Marcus tunsi kiihkeän hellyyden läikähtävän olemuksensa lävitse — kuumana koskena.
— Jokohan pian tullaan C:hen? kysyi pormestari aivan kuin huolestuneena. — Mitä harmaata tuo on?
Marcus ojensi kiikarin sinnepäin ja sanoi hetken kuluttua:
— Se on C:n kaupunki.
Hän antoi miehelle kiikarin ja katsoi, miten tämän kasvot huolestuivat.
— Kyllä minä sitä pelkäsin, kun tänne ei päässyt puhelimella eikä lennättimellä!
Pormestarin ääni vapisi; hän ojensi kiikarin taas Marcukselle.
He olivat saapuneet jo verraten lähelle, ja Marcus näki, että taistelu riehui useassa paikassa.
Hän hiljensi vauhtia ja alkoi kierrellä alemmaksi. Jo alkoi näkyä joukoittain muurahaisenkokoisia ihmisiä, ja tykinlaukaukset kuuluivat heikkoina kuin nyrkiniskut oveen. Kiikarilla näkyi, että suuri joukko oli kaikilta puolilta saarrettu erääseen kaupunginosaan.
He olivat ensin epätietoisia, keitä saarretut olivat. Mutta sitten näkyi erään rakennuksen katolla saarroksen ulkopuolella punainen lippu, — hallituspuolueen joukot olivat siis saarrettuina.