Yks mullekin sentään varmaa lie:
Oma tie on osana kunkin!
Niin hyvin kun polkuas astut sie,
niin hyvä myös määrä on sunkin.
SAMERIAISTA
Nyt ihmiset katsovat kummissaan ja etsivät etsimistään. Epätiedoin käyvät he taivaitaan ja eksyvät eksymistään.
Juur' kun sinä luulit ja uskoitkin:
kas tässä, tässä on hyvä!
niin silloinpa juuri sä kaaduitkin
ja lankeemus oli syvä.
Suon täällä jos sinä kaivoitkin
ja ojitit pyytein parhain,
niin miksikä, miksikä sittenkin
vei halla viljasi varhain?
Tuhat kertaa uskoit sä uudelleen
ja piirtelit pilvilinnan
ja yhtehen liittelit katkenneen
ja rauhotit riehut rinnan.
Sinä luotit Luojahan väkäiseen
ja katsoit taivahan tähtiin,
sinä illoin ja aamusin aikaiseen
päin paljahin, polvin nähtiin.
Sinä uskoit oikean voittohon,
ja toivoit taivahan tarhaan!
ja uhrasit uskosi taistohon
miehuutesi voiman parhaan.
Ja taas sinä lankesit, epäilit,
ja sorruit suurehen suohon
ja uskosi uljahan tuhlasit
epäuskon tuskaan tuohon.
Sinä kirosit taivaan ja kirosit maan,
sinä unelmat, uskot heitit,
ja kadotit kaihosi korkeimpaan
ja toivehet tuhkaan peitit.