Sinä olet niin herkkä ja hertas, ja sulla on viisas pää. Olet julma ja kylmä. Sun vertas kait kattavi talven jää.
Ja muuta ei puutu sulta,
kuin sydän, niin, muuta ei.
— Sentähdenkö muilta ja multa
sydämmet sinun silmäs vei?
Niin, niinhän se aina on täällä, paha kyllä, mut niinpä se on: Kuka koskaan maan tämän päällä ois ollunna puuttumaton?
PEIPPONEN
Lens', lauleli peipponen pikkuinen mun pirttini porraspuulla. Näin laulua leikkivän lintuisen sain illat ja aamut kuulla.
Se viserti virsiä vienoinsuin,
mun peipponi pieni ja pirtee.
Ja uneni, yönikin unhottui
ja päiväni peipon virteen.
Oli silloin laulua aamun koi
ja iloa iltain rusko.
Mun rintani silloin riemuna soi,
sai sieluhun uusi usko.
Sai synkkänä syksy ja tuulispäät, mun peipponi poies läksi, siit' asti on syksy ja syksynsäät vain jäänehet ystäväksi.
NUORELLE PARILLE
Kun yksin asteli matkamies, sai murhe rintahan hälle: niin kaukana tuikkii tähdetkin, ne ainoot ystävät tälle.