Mulle heilani antoi rukkaset, siks mulla on mieli musta. Oi, mistähän saanevat aatokset sekä syömmein lohdutusta?
En eroa sure ma suurinkaan:
jo mulla on samanmoinen,
mut se minun mieltäni karvastaa:
on hälläkin heila toinen.
Ja siksi on mieleni murheinen ja siksi on mulla hätä, kun en minä sallisi toisellen niin reilua ystävätä!
TUVAN TYTTÖ
On vieressä tien tupa pikkunen ja tyttö on ikkunalla. — Miks kylvöt sä virrassa kyynelten näin mielellä haikealla?
On mullakin mieli niin murtunut, on rintani rauha poissa. Mun katseeni usein on harhaillut sen tupasen ikkunoissa. —
ORJAN LAULU
Oi, jos sinä tyttöni tietäisit ne tuskat, joita sä annat; vain osaksi jos sinä arvaisit sen myrkyn, mitä sä kannat.
Niin etköhän hetkeksi helpottais
sun orvon orjasi työtä,
valopilkkuna etkö sä pilkahtais
valaisten mustinta yötä?
— Unet uniksi jäivät, pysyivät, vain tosihan niistä puuttui! Ja orjat jos onnea kysyivät, niin herrattaret jo suuttui.