Hyvä yllinkyllin sä olla voit ja pahakin — tarvittaissa, mut sitä, mitä osaksi orvon soit, ei mainita lemmen laissa.
TOKKOHAN?
Näin, näin sun päätäsi painavan päin polvea poian armaan, näin siinä sun lasna ma nukkuvan kuin päällä äityen parmaan.
Ja sä uinuit niinkuin uinuvi vaan
se, jolle on rauha luotu
ja jolle on outoja murheet maan
ja jolle on unta suotu.
Ja ma mietin: tokkohan talven säät kevätkukkanen kaunis kestää, ja tokkohan tuskien tuulispäät voi armahin hennolt' estää?
OLET MULLE —
Olet mulle sä niinkuin lähde on pojalle aavikon: ves'pisaran yhden tähden tän luokse matka sen on.
Ja vaikka et ole mulle
enempää kuin muillekaan,
toki sittekin minä sulle
näin ratkean laulamaan:
Oi, antaos armahainen, ma katson pintahas vain: Kuva siinä on kainonlainen kuin mullakin rinnassain.