Ethän mua tuominnunna,
puuttunut ei lempi:
Tällä puolla ikkunaa ei
ollut lämpöisempi. —
UNTEN AIRUT
Unten airut iltasella varjokuvat valaa. Rinta raskas rauennunna helpoitusta halaa.
Kaukomaille aatos arka
puhtehella kulkee;
kyynelvirtani lähtehetkin
yöhyt musta sulkee.
Milloinkahan murhemielten tuiverrukset katoo? Koskahan se lohdun laiho unhoitusta satoo?
SISKOLLE
Sun raukean silmies-katseen nään
ja nään sun raskahan työsi.
Väsyvän nään käden ja kyynärpään.
Nään unta uupuvat yösi.
Ja ma nään sun unelmais umppujen
aukeevan täytehen kukkaan,
ne kostuvat virrasta kyynelten,
oi, eihän ne juosseet hukkaan.
Ja kun minä aattelen ainuttain,
käy mieleni murtuvaksi.
Sua tuulispäihin, talvehen vain
en soisi mä sortuvaksi.