Näin minä mietin ja aattelen silloin,
kuoleman kun nään uhrin mä milloin:
Miks niin ankara ajan on myrsky,
julma sen hyrsky?
GETSEMANESSA
Puhukaa oi kivet ja haljetkaa
jo kalliot kappaleiksi.
Oi, syöksyös tulta taivas. Maa
nyt kertyös kyyneliksi.
Mitä, Herrako meidän polvistuu?
Oi taivas, kuinka sa sallit?
Hän, Kuningas paatehen kallistuu.
Vaviskaa oi muurit, vallit.
Ei aukea taivas, vapise maa;
yö pimeän peiton kutoo.
Yön helmassa ystävät uinahtaa,
kun kyynel Puhtahan putoo.
PIHLAJALLE
Oi, soittaos mulle sä soitintas, oi, laulaos laulu hellä, pyhän että mä saisin tunnelmas ja tuoksuas keväimellä.
Näät, multa on uupunut uskallus,
on sieluni synnin syömä
ja henkeni hillitön kaipaus
on vihan ja vilpin lyömä.
Mun kaihoni kaunihit kukkaiset
jo korsina kellastuivat
ja onneni aavehet armaiset
nyt kyynelvirtoja uivat.
Ja laulua lohdun kuule ma en,
pois multa on hellät hoivat.
Minä korpea kuljen kuunnellen
kuin vihan vain virret soivat.