Oi, soittaos mulle sä soitintas, oi, laulaos laulu hellä, pyhän että mä saisin tunnelmas ja tuoksuas keväimellä.
LENTÄKÄÄ
Lentäkää, oi lentäkäätte valon valkosiivet sinne, missä yötä näätte, sinne lentäkäätte.
Valaiseos valheöissä
pyhän suuri soihtu,
paistaos sä pimeiköissä,
paista yön sä loihtu.
Singahuta säkeniä,
tuiskase sä tulta,
lohdutellos itkeviä
valon etsijiä.
Lentäkää, oi lentäkäätte valon valkosiivet sinne, niissä yötä näätte, sinne lentäkäätte!
HARHATEILLÄKÖ?
Ma sieluni kuisketta kuuntelen
ja kyselen: minne, kunne?
Mitä voin minä poikanen poloinen,
kun tietä en tiedä, en tunne?
Ja synkkänä yö on ylläni mun,
käy kulkuni harhasta harhaan.
Tää oiskohan kulkua kadotetun?
— Epätoivo vie voiman parhaan.
Mut olkoon, olkohon, vaikkapa vaan
tie veisikin Tuonelan taloon,
moni ennen jo eksyi matkallaan
ennenkuin hän ennätti valoon.