Neito naurava katosi,
kuihtui, kuoli orvokkikin.
VOIS LUULLA —
Vois luulla, sullakin että
muru murheita olla vois,
ja että myös kyynelvettä
suru sulle silmihin tois.
Vois luulla: tunteita sulla
on niinkuin väikkyjä veen.
— Eri aatos niistä on mulla.
Eri laskut niistä mä teen.
Olet kullankaivaja-nainen
ja siksi sä myöskin jäät.
— Kera kullankaivajan vainen
myös vietät sä joskus häät?!
TÄHDELLE
Miksi tuikit tähtönen suru-silmin tuolla, kaihomielin katsellen taivahaisen puolla.
Mitä suret tähtönen,
miksi kaihon kannat?
Miksi silmäs kirkkahan
tummentua annat?
— Oisko noussut päältä maan
sinne asti lasten
itku, parku, voivotus,
vaivat valkohasten?
Vaiti ompi tähtönen, virkanne ei vainen, miksi tummui, himmeni silmä taivahainen. —