— Minust' on kuin aamu jo hämärtäis ja kahlehet yön nyt kirpois. Ja on kuin päivä mua tervehtäis, ja aatos jo yöstä virkois.
JUNAN LÄHTIESSÄ
On hiljaisuus kuni hauta.
Ei parku, huuto nyt auta.
Niin paljon sanoja säästellään,
monen monta kyyneltä niellään.
Vain silmät puhuvat kieltä,
ne kaikk' ovat yhtä mieltä!
— Kello soi — ja ihmiset eroo —
elämä vaatii kuoleman veroo!
YLÖSPÄIN
Isä Ylhäinen,
suuri-voimainen,
sanat omaantuntoosi antoi,
surun maahan kun
hän määräsi sun,
Jumal-lahjat sieluusi kantoi.
Tulikirjaimin
ne piirrettihin
elon-tarkoitus ohjeeksi näin.
Niitä kuullos vain
ja täyttäös ain,
ne kuuluu: Yhäti ylöspäin!
Ilot, riemut ois,
pyhän rauhan tois
tää pyrkimys sieluhun sulle,
kun loasta maan
pois tahtonet vaan
ylös kohota korkealle.
YHTÄ JA TOISTA
Joka ihmisellä on rinnassaan pyhän-ääni, mi hälle puhuu, ja kaikilla, kaikilla sieluissaan on sävel, mi heille huhuu: