Ja on kuin uisimme tulista merta min helmaan hukumme kerta.

Korkia veisu.

(3: 5).

Jerusalemin tyttäret, teitä ma vannotan vaikenemaan kedon vuohien kautta ja peurain, ett'ette te herätä vaan mun armaimpaani, mi nukkuu, kunis itse hän valveutuu!

Verhoton kauneus.

Repäise halpa vaate pois, mi verhoo varttasi, esteettä kauneuttasi suo nähdä silmäni.

Näät, hullu vaan ja saituri
helmensä kätkevi;
täys päiv' ei paista, jos sen ees'
on pilvi pieninki.

Suo nähdä ihanuutesi
mun kerta kokonaan,
Sen ansaitsen, ma vannon sen,
jos kuka koskonkaan.

En jaksa enää aavistaa,
en oletella, en,
vaan silmin nähdä täytyvi
mun kukka kauneuden.

Ja usko, että eessä sun alastomuutesi ma puhtahana värähdän, ja sees on sieluni.