Ei sovi iloita urhon, miehen naista nauratella, kun tuho tulossa ompi, väijyy vaara vainiolla, vilu vieras viljat viepi, voi virtana valuvi.
RAJAMAALAISET
Rajamaa on torpparähjä takamaalla vallan, joss' on joka vuoden vieras säälimätön halla.
Ympärill' on korpea
ja rämettä ja suota;
eikä poistu kato koskaan
kauas noiden luota.
Jos se joskus säästeleekin
torpan pientä maata,
niin se kohta kaksin verroin
kukistaa ja kaataa.
Eipä siksi ihmetellä
kuolevaisen sovi,
ett' on köyhää torpan väki
Rajamaassa kovin.
Eikä puute pienene,
ei hätä heidän herkee,
koska lapsi lapsen jälkeen
leivän jakoon kerkee.
Mont' on lasta Rajamaassa,
neljä, viisi, kuusi,
ja jos joku noista kuolee,
syntyy sijaan uusi.
Salass' itkee äitimuori,
torpan miesi huokaa,
kun ei riitä kyllin noille
vaatett' eikä ruokaa.
Lapsosista vanhemmille
kouluaika alkaa,
vaan ei saada kirjoja,
ei kengän moista jalkaan.