kun sua velkoo työnorjaparvi. Sen oma on näet runsautessarvi!
NIIN.
Niin: juokse pakoon elämää ja pääsi paina lokaan ja orja-ikees alle jää ja astu päällä okaan.
Ja usko, että ihminen vapaa ja kaunis olet, kun itseäsi häveten sa polkuasi polet.
PITÄKÄÄ SILMÄNNE AVOINNA!
Pitäkää silmänne avoinna, orjat, näkemään orjuuttanne; ei ole valoa, ei vapautta kuolemanvaivassanne.
Kujilla ja turuilla huutavat suulaat,
itsekin orjat: On Suomen
vankeuteen ja sen vaivahan saanut
toden, valon, vapauden huomen.
Valhetta silkkaa syöttävät teille
vapautta huutavat houkot:
ieshän on päällänne verinen ja raskas,
riistetyt raatajajoukot.
Syöttehän muruja pöydältä pöyhkän,
ylpeän onnenne loisen,
jolla on ainoa toimi ja touhu
peijuu tunnoton toisen.
Missä on teidän tuloksenne työstä?
— Etsikää elostelijoilta.
Missä on palkkanne väestä ja hiestä?
— Kysykää kurjilta noilta.