Kouruus epattoja itsekkäitä
korjaa kättenne teelmät,
varastain teiltä ja lapsiltanne
kyntönne, kylvönne heelmät.
Siinä se vapaus ja siinä se valo,
josta on soitettu suuta;
yö yli päiden ja työ yli voimain
teillä on, mutt' ei muuta.
Vasta kun saatte te palkkanne työstä
ansiomitalia aivan,
silloin voi valo, vapaus tulla
synkeyteen elon vaivan.
Sinis te silmänne pitäkää auki
näkemään orjuuttanne,
kunis on valoa, on vapautta
kuolemanvaivassanne!
SAIRAALLE SÄÄDYLLE
Polot porvarit, ettekö jaksa jo sairauttanne lausua julki, kun lahjomaton, kova kohtalo teidät rautasyliinsä sulki.
Polot porvarit, ettekö ymmärrä:
onhan allanne pettävä hiekka,
joka vierii, ja päällänne ylhäällä
ajan kostavan-ankara miekka:
Polot porvarit, taiten jo tunnustakaa,
että täytyy teidän jo laata,
kun ette te valheenne valtikkaa
yli päittemme nostaa saata.
Polot porvariraukat, jo hellittäkää,
koska näätte nää vaativat joukot,
jotka eivät tajua leikintää
kuin pienet piltit ja houkot
Polot porvariraukat, jo hellittäkää, teit' ettei hukka peri, tilinpäivä kun tuimana ennättää ja synkkä on ihmismeri.