NYT AIKA SEISOO
Nyt aika seisoo vaaka kourassansa ja punnitsee: on toisen vaakalaudan päällä kansa ja toisell' ovat kansan polkijat.
Ja niinkuin höyhenet on laudallansa
nagaikkamahtajat,
nuo konnain konnat, jotka konnuuttansa
ees' eivät häpee.
Mut vuoren raskas ompi kansan puoli,
tuon kärsineen,
mi väkivallan alla melkein kuoli
ja nääntyi nääntymistään.
On kansalla siis voima, voiman valta, ja muut' ei tarvis sen, kuin kerta nostaa päänsä ikeen alta ja itse itsensä vain tunnustaa.
ENNUSTUKSIA
"Pilkkuja on auringossa tulee tästä kuuma kesä". Elon alhon ahdingossa syntyy moni hellepesä.
Tulee tästä tuimat ajat,
päiväin menot vakavimmat;
nousee elon vapahtajat,
toden urhot ankarimmat.
Kun on päästy talven yli,
tiettään moni uusi juttu,
jahka aukee suven syli,
vaatii orja sarkanuttu.
Luodaan kohtaloa Suomen.
Onneton, ken kesken kaatuu!
Nousee orjalaumain huomen,
väkivalta maahan maatuu.