BELZATSAR JUHLII.
Belzatsar juhlii valtasalissansa humaltuneena portot karkeloi, päämiesten parvi kanssa valtijansa irstaana juo ja mässää, hekkumoi.
ja ilvehtijät näyttää taitoansa ja narrikuoron rietas laulu soi; mut surren seisoo Kaldeassa kansa ja aikakausi huutaa: Oi ja voi!
Ja juhlasalin seinään ihmekäsi kirjoittaa suitsuvaisin kypenin kuin luojan sormi salakirjaimin
näin: Mene, mene, tekel upharsin: tee, kuningas, jo loppu leikistäsi; sen kohta maksaa saat sa hengelläsi!
MEREN KÄYDESSÄ
Jumalauta, mi myrsky nyt meuraa, meri käy, meri soi, meri pauhaa. Nyt oikeutt' ei ole kellään levoss' olla ja nauttia rauhaa!
Kelle kallis on henki, häll' olkoon
käsi valmiina purjeiden nuoriin;
on myyty se mies, joka ei voi
nyt varmana tarttua ruoriin.
Meri pauhaa. Jättiläislaineet pian laivamme nieluhun hautaa, ellei joka ainoa meistä nyt taipumatont' ole rautaa!