Vanha vuosi vaipui viisaan lepoon, ruumisliinoinansa punaliput, kuolinkelloinansa sotasoitot, vihan villit, barrikaadein päältä, pauke pyssyin, jyske tykkein, joilla veljesverta viljoin vuodatetaan.
Laulaa hälle hautalauluansa satatuhat nälkään nääntynyttä, puolikuollut' turvatonta lasta; satatuhat onnetonta naista, joill' on kuolonkaipuu ainut auvo; satatuhat sortunutta miestä, joiden elinehto: työ ja leipä julki riistettihin raaoin käsin.
Veisaa kuolinvirttä vielä hälle ihmismeri, myrskyävä musta, joka tokeitansa vastaan nousee, vapautta vaatien ja ottain.
Hautakummullansa karkeloivat syyttä surmattujen synkät haamut, joit' on lukemattomihin asti.
Kyll' on kuorot, kyll' on hautamenot, ilman vertaa, ilman toivon varaa!
Aika synnyttää. Sen kohdust' astuu uusi vuosi vapauden aamuun, kamalaan ja kauhistuttavimpaan, verin hohtavaan ja valittavaan.
Tähtää tuhansien silmät siihen niinkuin vapahtajaan mailman kaiken, tuhansien vakavimmat toiveet vanhan sijaan syntynyttä kohtaa, vuottain siltä suruhun ja surmaan kaiken onnen tukea ja turvaa: elämisen oikeutta ylhää.
Huutaa hälle uudenajan lapset, riemurinnat, salamoivasyömet:
Terve, terve sulle, uusi vuosi, vapauden, valkeuden luoja orjuuden ja epätoivon yöhön! Terve, terve, terve, uusi vuosi!