Ota vastaan valonjuhla, köyhä kansa, kuten voit, vailla pöytäherkkuja ja joulupäivälahjoja, vailla työsi tulosta, min hädäss' ollen, muille loit, vailla levon lohtua ja vailla juhlatunnetta.
Ota vastaan, köyhä kansa, valonjuhla vakavin
kurjuudenkin kouristaissa täysin rinnoin riemuiten,
riemuiten, kun kohta loppuu elos orjuus katkerin,
kätkee kahle, alkaa viimein aika armas vapauden.
Riemuitse, vaikk' onkin luonas murhe musta niinkuin yö, riemuitse, vaikk' onkin vielä tovin osas onneton, riemuitse, näät kohta taukoo epätoivon turha työ, kohta, kohta ihmislapsi, orja ollut, vapaa on!
SAIRASTA VÄKEÄ
Meidän elämämme juurta kalvoi koi ja se koi oli jäytävä orjuus, oli nälkä ja puute ja kurjuus, ja siks emme yhtään kerskata voi, että olisimme tervettä ainesta.
Me olemme sairasta väkeä, mut emme toki niin perinpohjin, kuin kiskurit niskaimme päällä, jotka hillittömyytensä ohjin ovat kurjista kurjimmat täällä.
Meidän tulinen tuska on karkaissut, ja me tahdomme terveeksi tulla. Mut ensin me murskaamme kuolomme kyyn ja ensin me poistamme piinamme syyn vihankuumalla kamppailulla.
VELJET RAUTATIELLÄ…
Veljet rautatiellä: terve teille, jotka löitte miehen kättä meille. Terve teille, joill' on vankka voima, elon ankaruuden aateloima; terve teille, joill' on korkein valtti, kun ei enään auta sana, maltti!
Terve teille, joit' on tuhatluvut, kokonaiset polvet, suuret suvut. Liitittehän renkaan ketjuhumme, renkaan sellaisen, mi taistelumme — jok' on teidänkin — vie varmaan voittoon: mailman köyhälistön aamunkoittoon!