ETTÄ KERTAKIN!
Että kertakin sanamme täytimme ja kertakin voimamme näytimme ja kertakin olimme jotain; että kertakin herjamme kostimme ja kertakin niskamme nostimme alta sorron ja sortajan otain!
Tämä tietää aamua yöstämme, se tietää tulosta työstämme ja se tulevat päivämme takaa; se toivottomuutemme lopetti ja orjain joukolle opetti: ole valveilla, vaan älä makaa!
MEILL' ON NIIN.
Meill' on niin katkera kamppailu, meill' on niin ankara koitto ja sentään melkein kullekin vaan on kurjuuskuolema voitto.
Työn orjat! Kiskurit kahleita
yhä ylpeenä yllemme takoo.
Työn orjat! Murheemme synkät syyt
yhä raadantatiellämme sakoo.
Polot veljet ja siskot! Kohtalo tää
on osammeviejien luoma,
on tunnottomimpien ihmisien
ja vääryyttä suosijain suoma.
Siks emme sitä enempää sietää saa, vaan tehkäämme suora jo siitä, ja jos tahdomme kahleemme katkaista, niin sana ei yksin riitä!
ORJATTARET
Ken on kärsinyt enimmän, ken on huollut huutavimmin, ken on murheen mustan maljan juonut pohjahan peräti?