Ken on työssä orjan ollut yöt ja päivät pääksytysten ajast'ajat ankarimmat, vuossadat pitkät ja pimeät?
Ken on ollut orjan orja, vanki vangitun vapahan?
Ajan aallot vyöryy vimmatusti, laineet lyövät, ihmismeri meuraa, laho kaatuu, mätä maahan murtuu, kuona kuluu kullan kirkastuissa, helmet nousee vaahtopäiden päällä, syvyyksien aarteet aukeavat. Katkoo kahleitansa kurjat orjat, väkivallan vainoyöhyt vaipuu, uuden-ajan armas aamu seestyy.
Nousevat orjat, ja orjattaretko jäis orjuutehensa, vaill' elonriemuja, vaill' onnea nautintojen? Ei, ei! Pantakohon tasan velvollisuus sekä oikeus, kuormaa kantakohon puoleksi nainen ja mies.
Yhdessä, yhdessä nouskohon nainen ja mies sopusoinnuin, ei eri arvoin, ei, tallaten toistansa ei. — Työ elinehtona ihmisen on ja se eellehen olkoon, mutt' toki työn tulos täys' tulkohon naisellekin
TYÖHÖN
Työhön, kurjat Kullervoiset, työhön, Marjatat matalat, jo on kyllin kyynelöity, jo on viljalti vavistu, surtu elon suurta yötä, voihkattu osoa orjan.
Älköhön enempi olko, toinen toisen porraspuuna, astinlautana alinna!
TAISTELULAULU
Silloin kuin on kuumana rauta, moukari heilukohon! Elämä on eessämme, takanamme hauta; vaikea väistyä on.