Liikkeell' ovat lakkolaiset; ryysyissä ja repaleissa nälistyneet miehet, naiset ajelehtaa kulkueissa, joiss' on joka ainoassa tuhat määrät inehmoista sama verta saattamassa muuta elononnen loista.

Peloittavat voimat liikkuu kaikkialla katuloilla; niinkuin merten laineet liikkuu hirmumyrskyn soiden noilla; niinkuin pedot tuhatpäiset mustat ihmismassat matkaa; niinkuin sadun jättiläiset taivaltansa joukot jatkaa.

Mutta vaikka eri tietä kulkee ihmismetsät tummat, johtaa samaan määrään heitä salavoimat varmat, kummat. Keskeen monimiljoonaisen kaupungin käy kulku vakaa, työntäin joukon etumaisen tieltään aina toinen takaa.

Torill' aavall', avaralla seisahtavat laumat vasta punalippujensa alla virstamääräin poljennasta; seisoo satatuhat miestä, naista kuolon kalpeata, jotk' ei siedä orjan iestä mielivaltaa ruoskivata.

Äkin jotkut siellä täällä sanatäydet suunsa avaa seisten hartioiden päällä, kansan kuullen haasteltavaa: — Orjasisaret ja veljet, tulisimman tuskan tutut, katki kahleet, poikki teljet, palasiksi pakkonutut!

Orjaveljet, orjasiskot, uuvutetut työllä hoki: emmehän kuin madot, liskot madell' enää mieli toki. Pysähtyköön kulku kurja kuolonvaelluksen vinhan, tauotkoon jo tanssi hurja kanssa epätoivon inhan.

Kosk' on kerta noussut kansa ottamahan osaa siitä, min vei korskat kokonansa, niin ei sille rahdut riitä, ei, vaan vaivaan vaipumatta vihan vimmoin taistelkaamme, kunis viimein taipumatta hyvinvoinnin-voiton saamme.

Soikoot sotatorvet meidän luokkavihan säveleitä avoin korvin kuulla heidän, jotka jaloin tallaa meitä; soikoon ukkosäänin kerran sävel uudenajan kuoron: aik' on laata valta herran, olkoon nyt jo orjan vuoro! —

Sanoivat Mut amen kumma päätti puheet sananiekkain, kun näät sotaväen summa saapui ratsain kanssa miekkain, joiden terät tulikielin putoaisi päitä kohti, ellei poistu kansa mielin, jos se vastustella tohti.

Mut ei pakoon kansa suori lailla rikollisten halpain, vaan se seisoo niinkui vuori eessä kimmeltäväin kalpain, Ja kun viime kehoitusta eivät joukot varteen ota, alkaa toimi mustan musta, veljenverin ilmi sota.