Maan, vetten yli ilma raikas kulki, Uus' aika koetteli lentoaan; Ja peitost' yön nyt astui kansat julki Ja niiden kanss' uus henki maailmaan. Se oli raikas henki aamuruskon, Jok' innostuksen toi ja toivon, uskon, Ja salamoina iski sydämiin, Ja heikot säteet Suomeenkin se heitti, Mut usma meiltä päivän vielä peitti, Tääll' isänmaata vielä kaivattiin.
Se Suomen korpimailla vielä Ja turvekaton alla piilihen, Kuin simpsukkainen kuoressaan se päilyi Ja ark' ol' astumahan ilmoillen, Siks kun sen Lönnrot löys ja kuoren taittoi Ja salomaiden aarteet ilmi laittoi Ja maiden, kansain ihailtaviks toi, Ja eteemme, kuin lumonnut ois taika, Uus maailma nyt aukeni, ja aika Se meihin silmäns' ihmetellen loi.
Ja salot viherjöi ja päivä koitti, Ja lämmin liikkui yli vetten, maan, Ja laulut kaikui, mahtavasti soitti Nyt Runeberg'kin jätti-kanneltaan. Uus' aik' on tullut, uuden ajan riennot Nyt kulkee kautta maiden, täyttää tienot, Mut kansan viel' on verho silmillään, Siks kunnes Snellman hengen voimallansa Pois loihti peittehet, ja Suomen kansa Tul' omaa itseänsä näkemään.
Ja hänen sanansa kuin miekka koski Ja sydämistä mursi kylmän jään, Ja hänen äänens' innostuksen nosti Ja tunteet pyhimmät sai syttymään. Ja vanhat, nuoret kansan alttarille Nyt kilvan riensi uhraamahan sille Etunsa, onnensa ja elämän. Ja kansan vainiolla paahtoi helle, Ja viljoja nyt nousi tanterelle, Jonk' äsken karje näytti peittävän.
Ja alat, joita peitti unheen laineet, Nyt auraamaan käy Yrjö Koskinen. Ja kansan onnenvaiheet, työt ja maineet Nyt astuu kirkkahina ilmoillen. Ja Suomalainen tuntee rinnassansa Nyt Suomalaiseks' itsensä, ja kansa Täys-ikäisyyden valtakirjan saa. Ja poven pohjukasta riemut raikuu, Ja kautta maiden, mantereiden kaikuu: Nuo miehet eläköön ja synnyinmaa!
Paavo Cajander.
Kuva.
Mun huonehessani seinäll' on Yks kuva halpa ja koruton, Se siinä ollut on monta vuotta, Ja aina ihaelen ma tuota.
En tiedä mi siinä viehättää, Lumenko peittämä harmaa pää, Vai surun uurtamat vaot nuoko, Vai silmän lempeä tuike tuoko.
En tiedä; mutta niin lämmin on Sen läheisyys kuin auringon, Ja ompa kuin hänen katsannastaan Heloittais taivahan rauha vastaan.