Aallon kehtolaulu.
Nuku, nuku aaltonen, Nuku jo! Tuolla laulaa humisten Kuusisto! — Kehtolaulusi se on — Nuku aalto rauhaton, Nuku jo!
Miksi tahdot katsella, Kuinka jo Loukannut on luontoa Turmio? Kuinka kukat surkastuu, Kuinka tuuless' paljastuu Lehdikko?
Nuku aalto vaahtopää! Nuku jo! Kerran sinun herättää Aurinko; Senpä sulle, rauhaton! Hellä silloin suotu on Suutelo.
Herätessäis heloittaa Kukat jo, Suloisesti tuoksuaa Tuomisto. Liverrykset lintusten Silloin soi kuin Väinösen Kantelo!
Sydän! nuku sinäkin, Nuku jo! — Uni sull' on suloisin Nautinto, Toivo aikaa armaampaa; Nuku, kunnes lopun saa Taistelo!
Iisa Asp.
Kevätlaulu.
Jo kinos sulaa, katoaa Pois noron ouruvesiin Ja roudatonna taasen maa Käy hangen alta esiin, Jo päivän silmä keväinen Taas paistaa meille myhäillen Jo kevät tullut on!
Jo riutuu ulapalla jää Ja laineen kahle irkoo, Taas tantereella nukkapää Jo kohta nurmi virkoo, Jo koivun urvut aukeaa Ja vihannaksi lehto saa — Jo kevät tullut on!