Kevät.
Tou'on aika lähenee, Kylmät hallat vähenee, Päivä kirkkahasti Paistaa, ihanasti Korkealta, Taivahalta Siintävältä, loistavalta. Virta vilpas vieriää, Järven laine kieriää Hiljallehen rantaan, Pois katoopi santaan. Koivut, haavat Lehden saavat, Tuomet, raidat kukoistavat. Pensaat ja puut, Niityt ja haat, Laksot ja muut Ruohoiset maat Kaunistuvat ihaniksi. Saaret, mantereet, Luodot, tantereet Muuttui taas jo tuttaviksi. Kukkula ja suo, Kaikkityyni tuo, Hauskuutensa tullessaan.
Pienet linnut visertää, Pyyt ne puissa viheltää, Teeret kuhertavat. Kumppaninsa saavat Pikkuisetkin Lintusetkin, Itse pienet perhosetkin. Sorsat ruo'istohon ui, Kyttä maahan kumartui, Rastas laulaa puussa, Äijä lahden suussa Ruuhessansa Verkostansa Päästeleepi saalistansa. Tuohen ja muun Astian tuo Ympäri puun Lapset ja juo Mahlajaansa naureskellen. Sitten lähdetään Leikittelemään Luikaten ja lauleskellen! Kiekot kieppumaan, Pallot paukkumaan, Mailallansa kukin lyö.
Paimentorvi paikoin soi, Äijä laitumelta toi Touko-pellollensa Pari-hevosensa. Lapset kanssa Lampaissansa Soittelevat huilujansa. Nuori kansa tuomistoon, Maahan istui ruohistoon; Naiset kukkasista Kaiken-muotoisista Vääntää vaulat, Suuret paulat Kaunistamaan päät ja kaulat. Niin kevät tuo Riemuja vaan, Uudeksi luo Luonnon ja maan Hauskuudeksi sydämelle. Laihot toukokuun, Kasvut maan ja puun Muistuttavat ihmiselle Uutta elantoo, Uutta olentoo, Uutta eloo elämään.
J.F. Granlund.
Varpunen.
"Varpunen, sä räivä, Joka talvipäivä Kärkyt seutuvilla kartanon. Jos ois sulla mieltä, Pahan ilman tieltä Menisit, kuin pääsky mennyt on."
"Päällä kurkihirren Pidät ääntä virren, Kadehdittun' yli kaiken maan. Eikä kukaan pidä Sirkutustas sitä Laulun arvoisena ollenkaan."
Varpunen se vastaan, Tuuditellen lastaan, Pilpatti ne syyt, Miks' ei täältä lennä, Miks' ei pois voi mennä, Niinkuin kiurut ja kuin peltopyyt?
"Syy on isä vainaan, Miks hän meni naimaan, Harmajana, päistäröityin päin! Elänyt ei kauan, Jätti lapsilauman, Minä pahnan pohjimmaiseks jäin!"