"Tuskin vielä lensin, Kun jo kurjet ensin Läksi matkatielle ajallaan, Vaikk' ol' vilja vielä Koskematta siellä Haasioilla tai myös hajallaan."
"Minä kiljuin heille: Eipä kiiru meille, Ennen kuin nää kaikki syödyks saan. Mutta syönnin alla Pakkanen ja halla Jääksi jähmetytti järven, maan."
"Kun ois silloin tiennyt, Kuinka nyt on vienyt Talvi kaiken, minkä kasvoi maa, Oisin lentänynnä, Muiden kanssa ynnä, Vaivallakin valtameren taa."
"Vaan kun päivä palaa, Kultiansa valaa Yli hangen, yli meren, maan, Talvi herkiääpi, Kevät kerkiääpi, — Silloin uuden mielen saan."
"Kosiin menen, palan, Luvan saan, teen valan Minun kaunokaiselleni. Pian työtä lisää Taivaallinen Isä Mulle ja mun ainoiselleni."
"Ensin tehdään pesää, Sitten kaiken kesää Pesä pienoisilla täytetään. Niist' on kyllin työtä, Niitä juottaa, syöttää, Niitä pellollakin käytetään."
"Nyt mä pidän majaa Pitkin katon rajaa, Enkä niinkään ole turvatta. Vasten Luojan mieltä Räystähältä sieltä Eipä varpuistakaan murhata."
Abraham Poppius.
Punkaharjusta.
Oli kerta miestä kolme, Jotka sattuivat Savosta Kulkemahan kuuluisahan, Haluisehen Helsinkihin. Tuunan salmehen tulivat, Joss' on saari salmen suussa; Yli salmen saatettihin Sille puolen Punkaharjun. Astuvat ylämäkeä, Käänteleivät, katseleivat, Istuvat, ajattelevat; Kuuntelevat kukkumista, Kesä-linnun laulamista, Kuinka siinä linnut lauloi, Linnut lauloi, metsä soitti. Antoi aurinko ilonsa, Päivä paistoi pitkin nientä; Siitä koko luonto liikkui, Ilma silmissä iloitsi, Ilahutti ihmiskunnan.