— Mutta hän saikin vastauksen. Niin perusteellisesti minä en ole ketään peitonnut, en edes sitä irlantilaista, jonka Chicagossa heitin järveen.
— Frank tuli tänään kotiin sairaana.
— Usko sitä, sanoi isä nauraen.
— En voi muuttaa ennen joulua, sanoi Dina. — Olen luvannut olla siellä siihen saakka. — Ja minun suhteeni voit olla rauhassa, isä. Varon kyllä itseni.
— Muista äitiäsi, Dina!
— Minä ajattelen häntä, eikä sinun koskaan tarvitse hävetä minun tähteni, isä.
Daniel Nilsen tunsi äkkiä sydämensä lämpiävän. Hän sulki tyttärensä syliinsä ja suuteli häntä otsalle.
XVIII.
Frank Plummer makasi sairaana kokonaisen viikon. Hän oli nimenomaan kieltänyt hakemasta lääkäriä, hän paranteli itseänsä kylmillä kääreillä. Hän ei tahtonut tavata ystäviänsäkään. Dinan oli useita kertoja täytynyt viedä hänelle hedelmiä ja limonaatia. Hän näytti aina niin levottomalta. Lieköhän isänsä kertonut hänelle kaikki? Mitä useammin hän katseli häntä, sitä voimakkaammiksi tulivat hänen intohimonsa. Mutta rakkauteen sekaantui nyt myöskin kostonhimoa. Jos hän joskus lienee ajatellutkin Dinaa vaimonansa, niin oli hän nyt täydellisesti luopunut sellaisista lapsellisuuksista. Eihän ollenkaan käynyt päinsä vetää perheeseen sellaista kohloa kuin Dinan isä oli.
Mr ja mrs Plummerin piti mennä näyttelyyn. Sehän sulettaisiin muutaman päivän perästä. He olivat lykänneet sitä päivästä toiseen, ja nytkin se oli heistä hyvin vastenmielistä, mutta menemättä sinne eivät he voineet olla. Näyttely oli koko Minneapoliksen ylpeys ja kaikki ihmiset olivat siellä olleet. Oli mahdoton jäädä sieltä pois. Sanoisivathan ihmiset: "tuossa tulee rikas Plummer rouvineen."