Kaupungista syntyi yleinen hämmästys ja paljon kaikenlaisia juoruja, kun häväistysjuttuja levittelevät sanomalehdet tiesivät kertoa, että Frank Plummer oli haastettu oikeuteen mitä ikävimpien asiain takia.
— Mitä tyhmyyksiä se on? — huudahti isä. — Enkö ole sanonut sinulle, etten tahdo kuulla tuonlaisia hullutuksia.
— Noo, ei kannata loruta, isä; sinä et totisesti ole ollut itsekään niin viatoin, vastasi Frank nenäkkäästi.
Isä punastui.
— Niin, saat selviytyä asiasta niin hyvin kuin voit, en tahdo olla sen kanssa missään tekemisissä, mumisi hän. —
Oikeuden käyntiaika läheni. Linner valmistautui kuten suureen juhlaan. Hän oli ilmoittanut kahvilan isännälle, ettei hän tahtonut esiintyä soittajana ennen kun oikeudenkäynti oli ohi, mutta pyysi siitä huolimatta saada asua entisessä huoneessaan. Isäntä, joka oli hyväsydäminen mies, suostui ehdotukseen. Hän oli itsekin innostunut seuraamaan tätä oikeuden käyntiä, ja toivoi hartaasti, että Linner olisi voinut nujuuttaa tuota nuorta keikaria aika tavalla. Linner oli koettanut kokonaan lakata nauttimasta väkijuomia. Sitä hän ei kuitenkaan voinut, mutta hän koetti tyytyä niin vähään, kuin mahdollista. Hän ryhtyi nyt hankkimaan todistajia ja tarpeellisia selityksiä. —
Ratkaiseva päivä oli käsissä. Kaikki valmistukset olivat tehdyt ja jury-miehet valitut. Ett'ei mitään puolueellisuutta voisi tulla kysymykseen ei ollut yhtään skandinavialaista valittu juryyn. Oikeussali oli ääriään myöten täynnä uteliaita, jotka kuiskaillen tähystelivät asianajajain pöytien luona istuvia todistajia. Frank Plummer koetti näyttää huolettomalta, mutta ei kuitenkaan voinut peittää rauhattomuuttaan. Dina istui vapisten isänsä vieressä. Mrs Valter istui hänen toisella puolellansa ja koetti rohkaista häntä. Agnes ja rouva Pryts olivat myös saapuvilla. Daniel Nilsen oli Linneriltä saanut vakavan neuvon pysyä nahoissaan ja lyhyesti vastata hänelle tehtäviin kysymyksiin, sekä ennen kaikkea olla tekemättä mitään hyökkäyksiä kapitalisteja vastaan. Jurymiehet asettuivat paikoilleen, tuomari tuli, asianajajat ja sanomalehtimiehet istuutuivat pöytiensä ääreen. Linnerin ympärille oli jäänyt tyhjä paikka; kukaan ei tahtonut olla tuon viinalta haisevan miehen läheisyydessä. Aamulla, noustuaan oli hän ollut ihan kipeä levottomuudesta ja jännityksestä. Hän ei voinut syödä mitään, mutta otti useita naukkuja. Nyt istui hän tuolillaan katsellen alaspäin. Hän näytti kovin kurjalta, kasvot punottivat ja huulet olivat tavallista sinertävämmät. Tuomari katseli häntä vastenmielisyyden ilme kasvoillaan. Naurua, kuiskauksia ja pistopuheita kuului katsojain joukosta. Onnettomuudekseen näytti Dina saaneen tuonlaisen asianajajan.
Linner piti pienen alkupuheen, vannotti todistajansa ja kuulusteli ne. Sitten tuli vastaajan asiamiehen vuoro. Hän antoi Frank Plummerin puhua ensiksi. Tämä kielsi luonnollisesti kaikki. Hän oli sinä iltana mennyt kotiinsa tapansa mukaan; oli ihmisiä, jotka olivat nähneet hänen kulkevan puotiensa ohi. Suuri joukko kaupungin arvokkaimpia miehiä todisti, että Frank oli mallikelpoinen nuori mies sekä ihmisenä että liikemiehenä.
Plummerin asiamies oli julkeasti ja nenäkkäästi kysellyt Dinalta ja kohdellut häntä, kuten huonomaineista naista. Daniel Nilsenin teki useita kertoja mieli panna vastalauseensa; hän oli ihan kalpea vihasta ja puristeli nyrkkejänsä. Mrs Valterin täytyi aina väliin tarttua hänen käsivarteensa. Dina-raukka oli menehtyä häpeästä. Jos hän olisi tiennyt, että hän oli joutuva tällä tavalla häväistäväksi, kuulijain tirkistellessä häntä kiikareillansa, olisi hän kärsinyt kaikki hiljaisuudessa. Nyt täytyi antaa asian mennä menoaan, isä tahtoi niin.
Nyt tuli asianajajien vuoro puhua juryn jäsenille, ennenkuin tuomio julistettaisiin. Plummerin asiamies sai puheenvuoron ensiksi.