— Dina Nilsen contra Frank Plummer. Me yllämainittua riitajuttua tutkimaan valitut jurymiehet katsomme oikeaksi tuomita vastaajan maksamaan kantajalle viisitoistatuhatta dollaria vahingon korvausta. —
Kuului kiljahdus, ja Dina heittäytyi kaikkien nähden isänsä kaulaan, sitten syöksyi hän Linnerin luo ja suuteli häntä otsalle. Linnerin silmät loistivat, hän vapisi kuin haavanlehti ja koetti tarttua pöydän reunaan, mutta käsi ei tehnyt tehtäväänsä, hän kaatui tiedotonna lattialle. Syntyi yleinen sekasorto. Linner kannettiin pois. Vastaajan asiamies nousi tulistuneena ja vaati, että asia oli otettava uudestaan tarkastettavaksi, sillä tuomio oli hänen mielestään ristiriitainen todistuksiin nähden, sekä tuomittu summa aivan liian suuri.
XXV.
Linner vietiin kotiin ja kannettiin huoneeseensa. Lääkäri tuli ja iski suonta, mutta pudisti päätään. Jännitys oli ollut liian voimakas. Hänen tavaton elämäntapansa, hänen hyödyttömät kieltäymisyrityksensä ja rasittava ajatustyö, kaikki tämä oli käynyt yli hänen voimiensa. Useita päiviä makasi hän puhumatonna ja, kuten näytti, tiedotonna. Nilseniläiset ja Agnes äitinensä olivat olleet katsomassa häntä, mutta hän ei näyttänyt tuntevan heitä. Neljäntenä päivänä oli hänen katseessaan vähän enemmän eloa. Hän avasi silmänsä ja huomasi hotellin isännän istuvan vieressään. Puhe oli vielä epäselvää.
— Hän suuteli minua otsalle, eikö totta? Eli olenko minä nähnyt unta? Viatoin tyttö on suudellut minua; se puhdistaa monta syntiä; sovittaa monta pahaa; se antaa sovitusta elämässä ja — kuolemassa.
Hän sulki silmänsä ja lisäsi hetken kuluttua:
— Tiesin, että se murtaisi minut, mutta se onkin parempi… paljoa parempi. Minun elämälläni ei ole mitään tarkoitusta. Ja mehän voitimme, me voitimme, eikö niin?
— Ne ovat joka päivä käyneet katsomassa teitä, sekä Nilsenin väki, että rouva Pryts — sanoi isäntä.
— Jumala heitä siunatkoon — vastasi Linner.
— Olettehan parempi tänään, herra Linner? — ettekö olekin? Tahtoisitteko jotain? Ehkä sampanjaa eli mitä hyvään? Sanokaa vaan, niin tuodaan.