Vasta helmikuussa tuli oikeusjuttu uudestaan otettavaksi esille, ja samat tuskat olivat vielä kerran kestettävät.
Dina olisi mielellään antanut jäädä koko asian sikseen, ja Frank olisi saanut sopia asian pahan omantuntonsa kanssa. Hän ei tuntenut mitään kostonhalua, olihan hän saanut oikeutta. Mutta nyt pakotti häntä siihen Frank. Voi, jospa se olisi ohi! Olikohan hänen itsensä välttämättä oltava oikeudessa? Niin, ehkä. Kukapa puhuisi hänen puolestaan? Linner oli kuollut; hänen haudalleen vei hän joka sunnuntai tuoreen kukka-seppeleen. Tarvitsiko hän asianajajan? Eihän sitä, mikä jo oli todistettu, voitane kumota, ja hänen puolestaan oli sanottu jo mitä sanomista oli.
Mrs Valter kuitenkin aavisti, että taistelu tällä kertaa tulisi paljoa ankarammaksi, kuin edellisellä, ja hän oli hankkinut avuksi erään nuoren, vasta kaupunkiin muuttaneen asianajan, joka mielellään tahtoi ansaita kannuksensa.
Ratkaiseva päivä oli käsissä. Suuri oikeussali oli yhtä täyteen ahdettu, kuin edelliselläkin kerralla. Useita Dinan ystäviä, kaupungin arvokkaimpia naisia istui mrs Valterin kanssa ensimäisessä penkissä. Daniel istui tyttärineen asianajajan pöydän vieressä. Frank ei ollut saapuvilla.
Toimitus alkoi, ja todistajat tuotiin esiin. Saatuaan puheenvuoron nousi Plummerin asianajaja.
— Arvoisat naiset ja herrat jurymiehet — alkoi hän. — Minä lupasin viimekerralla päämieheni puolesta näyttää toteen, ettei Dina Nilsen ole niinkään viatoin, kuin näyttää, ja etteivät hänen sanansa siitä syystä myöskään ole niin erityisesti luotettavia. Ne todistajat ovat nyt täällä.
Hän viittasi kädellään. Samassa nousi paikaltaan komea, vakavan näköinen mies, jonka pikimustat kiharat ympäröivät harvinaisen kauniita kasvoja ja valuivat alas olkapäille. Kun hän mainitsi nimensä, George Vashington, purskahti yleisö nauruun. Mutta George Vashington ei menettänyt hetkeksikään arvokkaisuuttaan. Hän teki valan ja istuutui todistajien penkille. Kun sitte asiaan kuuluvat muodolliset kysymykset ja selvitykset olivat tehdyt, alkoi seuraava kuulustelu:
— Oletteko nähnyt ennen tämän naisen?
— Olen.
— Missä?