— Maksetaanko siitä valheesta?
— Viimeksi tavatessamme sovimme, että saat sahan etkä mitään muuta. Mutta nyt lupaan sinulle kolmanneksen perinnöstä, jos teet meille tämän pienen palveluksen.
— Rahoja ei koskaan voi saada liiaksi — vastasi intiaani-poika.
— Mutta nimesi on luonnollisesti muutettava… ei George Vashington… se kyllä kelpaa, mutta Plummer ei sovi, se herättäisi epäilystä. Saat ilmoittaa nimeksesi Frager, tai joku sellainen.
— Saanko perinnönjakomääräyksesi kirjallisesti ja todistettuna? — sanoi George.
— Saat, vastasi vanha Plummer.
Sopimus oli valmis ja George Vashington katosi ilmestyäkseen uudestaan oikeudenkäynnin aikana.
Dina oli pitänyt juryn tuomiota suurena hyvityksenä ja lohdutuksena vaikeassa asemassaan. Hän oli muuttanut takaisin isänsä luo, ja tämä puolestaan oli nyt häntä kohtaan itse hyvyys. Mrs Valter kävi usein katsomassa häntä, ja oli hän herättänyt monen muunkin lämminsydämisen naisen myötätuntoisuuden Dinaa kohtaan. He kävivät hänen luonansa ja lähettivät työtä enemmän, kuin hän ehti saada valmiiksikaan.
Tuli sitten aika, jolloin hänen lapsensa oli näkevä päivän valon. Nyyhkien painoi hän tuota viatointa olentoa rintaansa vastaan. Daniel Nilsen seisoi sekavin tuntein kehdon vieressä. Kuitenkin sai tuo käsiään huitova, avutoin raukka Danielin heltymään. Hän otti pojan käsivarsilleen ja katseli sitä, ja kyynel vierähti hänen silmästään pudoten pienokaisen poskelle. Kuinka hän olisikaan ollut iloinen, jos olisi saanut sekoittamattomin tuntein ottaa syliinsä pienen tyttärenpoikansa! Mutta nyt oli sekoittunut katkeruutta poikaan, kehtoon, kaikkiin muistoihin ja seikkoihin, mitkä häntä koskivat.
* * * * *