— Ymmärrän, joko tappaa tahi kuolla itse, vastasi poika.
— Täällä on vaikea saada ketään tekemään sitä, jatkoi isä, — ja on se sitäpaitsi vaarallistakin, sillä voi tapahtua, että asianomaiset muuttavat jälkeenpäin mielipidettä. Mutta jos joku vieras sen tekisi ja katoaisi sitten yhtä äkkiä, kuin oli tullutkin, ei olisi mitään pelkoa.
— Senkötähden pyysit minua tulemaan tänne? — kysyi poika.
— Sinä olet lähin pelastamaan perheen kunniaa. Ja minä ajattelin, ettet olisi niin kovin arka maineestasi täällä, kunhan se vaan on all right Wisconsissa. Se menee sitäpaitsi pian ohitse. Sanomalehdet puhelevat siitä muutaman päivän ja sitte unhotetaan koko asia.
— Ja mitä minun pitäisi todistaa?
— Niin, katsos, sinä olet ollut huvittelemassa täällä — ajan voimme sitten tarkemmin määrätä. — Eräänä iltana olit sinä toverinesi Cardiff & Donaldsonin kahvilassa, ja siellä tapasit Dina Nilsenin ja… niin, lopun ymmärrät. Sellaistahan sattuu usein matkustavaisille.
— Mutta enhän tiedä edes minkänäköinen hän on.
— Saat nähdä hänet oikeudessa.
— Täytyykö siinä vannoa?
— Luonnollisesti, mutta sellaisista asioistahan ei metsän poika välitä.