— Voittehan mainita minulle muutamia sellaisia henkilöitä, niin voin antaa puhutella heitä, sanoi vanha Plummer.
— Ja sitten vaaditaan luonnollisesti ehdotonta vaitioloa, sanoi asianajaja. — Jos voidaan todistaa, että hänen maineensa on epäiltävä, menettävät hänen sanansa uskottavaisuutensa, eikä jury voi tuomita Frank Plummeria, jos vielä jury on edeltäpäin lahjottu. Asia raukeaa ja hän saa maksaa oikeuskulut. Pitemmälle emme siinä pääse.
Frank nousi äkkiä ja meni ulos. Asianajaja kääntyi hymyillen mr
Plummeriin.
— Poikanne näyttää olevan hyvin herkkäsydäminen, sanoi hän.
— Hän on raukka, vastasi vanha Plummer äreästi. — Hän heittää ensin kastanjat uuniin ja antaa ne sitten toisten noukkia sieltä itselleen. Niin, niin, herra asianajaja, tapaamme tuonnempana.
Samana iltana lähetti vanha Plummer intiaanipojalleen George
Washingtonille näin kuuluvan kirjeen:
"Tule heti, tarvitsemme sinua. Saavu konttooriini! James Plummer."
Neljätoista päivää myöhemmin seisoi siellä tuo mahtavalla nimellä varustettu poika pitkine kiharoineen ja leveälierisine teksashattuineen. Isä kertoi hänelle lyhyesti Frankin oikeusjutun.
— Ja sitten? — sanoi poika.
— Tarvitsemme nyt pari henkilöä, jotka voivat todistaa olleensa ennen tekemisissä tuon Dina Nilsenin kanssa. Toisen täytyy hävitä meidän tai hänen, ja kun ei ole muuta valittavana, täytyy koettaa pelastua niin hyvin kuin taitaa.