— Sitten olisi aivan välttämätöntä hankkia yksi tai pari todistajaa, mieluimmin kaksi, jotka voisivat todistaa olleensa tekemisissä miss Nilsenin kanssa ennen — sanoi asianajaja johtaakseen puheen oikealle tolalle.
— Onko se välttämätöntä? — kysyi Frank synkästi.
— Se on ainoa keino, sanoi asianajaja. — Tuollaiset palvelustytöt, vallankaan skandinavialaiset, eivät ole juuri kovin turhantarkkoja, jotta asian voi luullakseni aivan helposti järjestää.
— Hän ei ole mikään tavallinen palvelustyttö! — huudahti Frank.
— Jaha, jos te, herra Plummer, rupeatte puolustamaan häntä, on paras antaa asian raueta, sanoi asianajaja.
— Kas niin, heitä nyt hiiteen kaikki tunteellisuus, Frank, sanoi isä. — Sinä se olet tämän sopan keittänyt… Voitteko te, herra asianajaja, hankkia sellaiset todistajat.
— Se on minulle sangen vastenmielistä, vastasi asianajaja. — Jätän mieluummin sen tehtävän teidän huoleksenne. Ehkä teidän ystävienne joukossa on joku, joka on teille kiitollisuuden velassa, eli joku, joka huonoja raha-asioitansa korjatakseen tekisi teille tuon pienen palveluksen?
Plummer mutisteli huuliansa ja mietti.
— Täytyykö siinä vannoa? — kysyi hän.
— Kyllä, se on ehdoton välttämättömyys, mutta se nyt ei paljoa merkitse, vastasi asianajaja. — Tunnen irlantilaisia, jotka vannovat mitä hyvänsä. Vala on heille vaan muotoasia.