— Se riippuu siitä, mitä isä sanoo, vastasi hän viimein.
— Mitä te nyt supatatte? — sanoi Daniel Nilsen, joka tällävälin oli jauhanut hienoksi pihvinsä vahvojen leukojensa välissä.
— Agnes kysyy, tahtoisinko minä ottaa hänen paikkansa Plummerilla, huusi Dina isänsä korvaan.
Daniel Nilsen pani pois kahvelin.
— Plummerilla? — sanoi hän ja hänen sieramensa laajenivat ikäänkuin hän olisi vainunnut kapitalistia.
Dina sai luvan huutaa koko historian hänen korvaansa.
— Minä luulisin sen tekevän minulle hyvää, isä. On kovin vaikeaa seisoa aamusta iltaan tehtaassa, sanoi Dina lopuksi.
Isä heitti sanomatonta rakkautta uhkuvan katseen tyttäreensä ja lausui:
— Tiedätkö, Dina, että se mies on ryöstänyt kuulon minulta?
— Ei, nyt sinä et ole oikeudenmukainen, isä, keskeytti Dina. —
Eihän hän voi auttaa sitä, että työsi on raskasta ja vaivaloista.