Ja Agnes kertoi, mitä oli tapahtunut.
— Jahah, se Frank mielistelee sinua niin, sanoi Dina. — Pidätkö sinä hänestä?
— Hän on iloinen ja ystävällinen, vastasi Agnes tyynesti, muutoin hän lienee samanlainen, kuin muutkin Minneapoliksen keikarit.
Poika punastui taas ja teroitti korviansa. Agnes oli ollut hänen leikkitoverinsa ja hyvä enkelinsä vanhassa kotimaassa, missä he olivat olleet naapurukset. Nyt oli hän rakastunut häneen korviaan myöten kaikessa hiljaisuudessa. Ei hän ajatellutkaan koskaan saavansa häntä omakseen; siinä suhteessa oli Agnes siksi paljo häntä korkeammalla ja sitä paitsi oli hän vanhempikin. Mutta hän piti häntä kaiken naisellisen kauneuden ja rakastettavaisuuden ihannekuvana.
— Ja tiedätkö mitä minä olen tämänpäivän sanomalehdissä nähnyt, Dina, sanoi Agnes ja levitti erään sanomalehden polvilleen. Katsohan!… "Se tunnettu norjalainen laulajatar, neiti Agnes Pryts aikoo asettua asumaan Minneapolikseen antaakseen laulun ja pianonsoiton opetusta. Se oli hän, joka hämmästytti vieraat Plummerin suurissa pidoissa. Hän asuu mr ja mrs Plummerin luona". Mitäs tästä sanot?
— Ja tuon on Frank tehnyt kysymättä neuvoa sinulta?
— Aivan omin lupinsa. Hän on luvannut hankkia minulle oppilaita.
— Hän on rakastunut sinuun, Agnes, sanoi Dina hymyillen.
— No niin, olkoon hän nyt rakastunut tahi ei, kaikissa tapauksissa saat sinä ottaa minun paikkani. Olethan jo kyllästynyt tehtaan työhön. Lieneekin kauheata seisoa päivät pääksytysten tuossa vastenmielisessä hajussa ja pidellä vanhoja rääsyjä. Kolme dollaria viikossa on koko hyvä palkka, ja he ovat sangen kelvollisia ihmisiä.
Dina mietti.