Ennenkuin Agnes lähti, sovittiin siitä, että Dina ottaisi hänen paikkansa Plummerilla ja saapuisi sinne jo seuraavana aamuna.
Agnes muutti äitinsä luo, ja päätettiin, että äiti lakkaisi ottamasta ruokavieraita heti, kun Agneksen opetustunnit rupeaisivat menestymään.
Kun he eräänä päivänä istuivat kahden vierashuoneessaan, soi etehisen kello. Äiti meni avaamaan, sillä Agnes ei voinut jättää työtänsä. Ulkopuolella seisoi mies, joka siihen määrään muistutti "tramp'ia" [amerikalaisen kiertävän sällin, maantiemittarin nimitys], että rouva Pryts joutui kiusaukseen vetää oven kiinni juuri hänen nenänsä edessä. Hänen vaatteensa olivat kuluneet, mutta hyvin harjatut. Päässä oli hänellä silkkihattu, jonka alta pisti esiin juopon pöhöttyneet kasvot.
— Minä en tule kerjäämään, rouva Pryts, enkä myöskään tahdo millään tavalla tunkeilla sanoi mies. — Mutta minä olen tuntenut miehenne vanhassa kotimaassa. Otaksun nimittäin, että minulla on kunnia puhutella rouva Prytsiä?
Rouva Pryts katseli hämmästyneenä, tuntematta häntä, sekä avasi puoleksi sulkemansa oven.
— Näen, että sallitte minun astua sisään… tuhannet kiitokset!…
Minä en vaivaa teitä kauan läsnäolollani.
Ja mies astui sisään. Rouva Pryts avasi vierashuoneen oven. Agnes nousi äkkiä nähtyään porstuassa tuon oudon haamun.
— Tyttäreni Agnes… herra… niin, miksi minä nyt nimitän teitä?
— Nimeni on Linner. Olen tehnyt monta vuoristomatkaa miehenne kanssa ja syönyt monta ateriaa pöydässänne vanhoina hyvinä aikoina.
— Ette suinkaan liene se iloinen, kiharatukkainen nuorukainen, jota meillä oli tapana kutsua "salamaksi?"