— Voisin kyllä, vastasi Fanny loistavin silmin.
— Tahdotteko todistukseksi siitä kutsua minua Charles-nimellä? Se kuuluu suustanne paljoa luonnollisemmalta, kuin Eugene.
— Mielelläni, vastasi Fanny.
— Muistakaa, mitä olette luvannut! Saattaa tapahtua, että minä joskus muistutan teitä siitä. Olkaa uskollinen, Fanny neiti!
Hän kumartui ikäänkuin katsoakseen häntä silmiin, kun he samassa kuulivat lähestyviä askeleita.
Charles hiipi ulos, ja samassa mrs Plummer purjehti ovesta huoneeseen. Fanny istui liikkumatonna tuijottaen eteensä kyyneltyneillä silmillään, ja selittämätön onnellisuus loisti hänen kasvoistaan. Mrs Plummer katseli häntä hämmästyneenä.
— Mitä nyt, lapseni? Onko jotain tapahtunut?
Fanny nyökkäsi hymyillen.
— Onko hän kosinut?
Fanny hymyili ja nyökkäsi taas. Mrs Plummerille se oli yllätys. Hän vaipui tuolille ja hapuili hajuvesipulloa kuitenkaan löytämättä. Sitten nousi hän koko majesteetillisuudessaan, levitti äidillisen sylinsä ja huudahti teatraalisesti.