— En ymmärrä pahaksi onneksi — engelskaa, sanoi kreivi. — Eikö herrasväki puhu ranskaa? Sen mukaan kuin olen kuullut, on neiti ollut kerran vieraisilla äitini luona.
Fanny seisoi, kuin lattiaan naulattuna. Jos hän ei olisi ollut sellaisessa jännityksessä, olisi hän varmaan kaatunut ja kirkaissut. Mutta nyt hänen täytyi koettaa ranskankielen taitoansa.
— Isä sanoo, että kreivi on matkustanut, sopersi hän hiljaa.
Vieras naurahti ivallisesti.
— Se on luultavasti minun tulkkini mr Bradford, jota te kunnioitatte sillä nimityksellä, alkoi hän taas. — Minä olen kuullut, että te olette olleet ystävällisiä hänelle ja että te olette panneet kokoon pienen pilanäytelmän täällä. Tulin juuri etsimään häntä, sillä minä olin kutsunut hänen depootille ottamaan vastaan minua. Äkkiä kuului kiljahdus ja Fanny vaipui sohvalle ehtimättä edes tulkita kreivin sanoja. Syntyi hirmuinen hälinä hänen virvoittamisestaan. Plummer ei tiennyt, mitä tehdä. Hän seisoi ja helisteli rahoja taskussaan, mutta sitten hän tuumi, että olisi kai sitä jotain sanottava, ja hän mylvi, ikäänkuin vieras olisi ollut kuuro.
— Joo, kreivi on varmasti ollut täällä, hän oli peijakkaan hauska mies ja me olemme pitäneet aika hauskaa, syöneet, juoneet ja käyneet vieraisilla. Voitte tavata hänen täällä noin kahdeksan päivän perästä, luulen. Olette varmaan hänen serkkunsa, koska teillä on yhtäläinen nimi.
Kreivi seisoi siinä ivallisesti hymyillen ja kuunteli kärsivällisesti mr Plummerin sanatulvaa, sekä odotti, että joku olisi tarjonnut hänelle tuolin.
— Minulla ei ole kunnia ymmärtää ainoatakaan sanaa puheestanne, sanoi hän ranskaksi — mutta minä luulen, että läsnäoloni häiritsee. — Hän silmäsi Fannyä, joka pyörtyneenä makasi sohvalla. — Otaksun, että tulkkini on karannut vieden mukanaan melkoisen rahasumman, money — lisäsi hän engelskaksi.
— Niin, money, sitä meillä on kyllä täällä lännessä, vastasi Plummer iloisesti kuullessaan mielisanansa. — Money se on joka maailmaa hallitsee.
Ranskalainen poistui kumartaen ja Plummer saattoi häntä ovelle.