— Kaikki naureskelivat nyt Plummerilaisille. Sanomalehti-urkkijat olivat olleet West-Hotellissa ja kyselleet asiaa todelliselta kreiviltä. Laajasanaisia selontekoja oli luettavana sanomalehdissä, ja ne, jotka eivät olleet mukana Plummerin kutsuissa, saivat nyt tilaisuuden kostaa. Ne, jotka olivat olleet juhlissa ja sitten käyneet vieraisilla Plummerilla sekä sitten kutsuneet "kreiviä" luokseen, olivat hyvin noloina, etenkin se gentlemanni, joka oli pitänyt ranskalaisen juhlapuheen. Mutta toiset riemuitsivat. Pienempi-osaiset olivat mielissään, kun miljoonamiehiä näin nolattiin. Plummer oli kironnut ja raivonnut. Hänen täytyi mukautua siihen, että hänen toverinsa alinomaa kyselivät, kuinka kreivi voi, ja oliko hän taas saanut jonkun uuden näytteen Ranskasta. Hänen hyvä tuulensa voitti kuitenkin lopulta vihan, ja hän ihaili kaikessa hiljaisuudessa Charles Bradfordia, joka oli ollut niin "peijakkaan smart." Pahimmin oli Fannyn laita. Hän häpesi näyttäytyä kadullakin. Hän kieltäytyi aivan jyrkästi lähtemästä tervehdyskäynnille todellisen kreivin luo, jota hän melkein vihasi. Niin sai Plummer vielä kerran ottaa "hätäankkurin" palvelukseensa mennessään vierailulle West-Hotelliin. Se oli äärettömän vastenmielistä, ja Plummer olisi mielellään maksanut aika summan, jos olisi sillä keinolla päässyt kaikesta, mutta se ei nyt auttanut. Juhlia ja huvimatkoja ei hän nyt voinut järjestää se olisi näyttänyt hassunkuriselta. Hän meni sentähden yksinkertaisesti tervehdyskäynnille vaimoineen, joka oli nyt pudonnut kreivillisestä korkeudestaan. Mutta kun he menivät West-Hotelliin ja lähettivät nimikorttinsa, saivat he sen vastauksen, että kreivi voi pahoin eikä ottanut vastaan. Tämähän oli ilmeinen loukkaus. Kotimatkalla sadatteli mr Plummer tuota kirottua ylimystä luuvaloisine säärineen, joka ei ollut kelvollinen antamaan kättäkään kunnialliselle yankeelle. Hän toivoi nyt päässeensä kaikista ranskalaisista kreiveistä… Mutta se Charlie, se oli sentään peijakkaan hauska mies, ja riivatun "smart" hän oli ollut.
IX.
Agnes oli alkanut opetustuntinsa, ja ne menestyivät hyvin. Se hyöty oli kuitenkin sen väärennetyn kreivin käynnistä ollut. Agnes miellytti kaikkia kauneudellaan ja vaatimattomuudellaan, samalla kuin hän hoiti opetustointansa säännöllisesti ja hyvin. Frank kävi aina väliin katsomassa. Hän oli aina reipas ja iloinen. Eräänä päivänä sanoi hän, että hän rupeaisi itse opettelemaan soittoa Agneksen johdolla, mutta tämä löi kaikki leikiksi.
— Ei, se on täyttä totta, sanoi hän. — Mutta te saatte luvan kiiruhtaa, sillä minulla ei ole aikaa istua ja soittaa skaaloja koko ikääni.
— Se on vaan teidän päähänpistojanne. Teillä ei ole kuitenkaan kärsivällisyyttä harjoitella.
— Ei, olette oikeassa. Mutta ettekö voisi opettaa jotain ilman harjoitusta? — esimerkiksi linkuttamaan jonkun valssin, vaihteluksi Fanny-siskon surkeille sävelille.
— Ei siihen en minä ryhdy. Sen voi tehdä joku humbuugimestari.
— Ahaa, nyt te rupeatte tulemaan ylpeäksi! Ajatelkaas, jos minäkin sentään valitseisin jotain liikuttavaa. Ettekö voisi opettaa minulle jonkun rakkausveisun.
— Aijotteko ruveta laulamaan rakkauslauluja.
— Tietysti! Minä aijon vuodattaa kuulle suruni siitä, että te olette minulle niin kylmä.