— Ja minä saan kai joskus tirkistää teidän neitokammioonne, vaikk'ette tahdokaan minulle soittoa opettaa.
— Olette aina tervetullut. Olen mielelläni ystävänne.
— Tuhannet kiitokset siitä suosionosotuksesta! Frank kumarsi. Mutta sehän on totta, minähän en ole näyttänyt teille vielä tätä kaunista kapinetta, jonka tänään ostin — hän veti taskustaan kuusipiippuisen revolverin. — Eikö se ole korea?
— Käytättekö te revolveria koristuksena? Aina te keikaroitte jollakin.
— Koristuksena? Ei, siitä voi totisesti olla hyötyäkin, vastasi Frank. — Kun minä joskus väsyn kosiskelemiseen — jos te nimittäin edelleenkin olette tuommoinen jääkappale — niin puh!… yksi latinki ohimoon, ja Frank Plummeria ei ole enää olemassa.
— Hyi, pilanteko sellaisista asioista on ilkeää, sanoi Agnes vakavasti.
— Niin, siksipä onkin parasta, että ajoissa suostutte kuhertelevan kyyhkysen pyyntöön, sanoi Frank. — Ja nyt täytyy minun sulkeutua suosioonne, neiti Jääpuikko!
— Niinkö teidän piti puhutella minua? — kysyi Agnes hymyillen.
— Ei, se on totta. Hyvästi Agnes-sisko!
— Hyvästi veli Frank! — huusi Agnes hänen jälkeensä, mutta se kuului hänestä itsestäänkin niin hullunkuriselta, että hänen täytyi sille nauraa.