— Ja vielä yksi ehto! Että te soitatte ja laulatte, kun minä pyydän teitä isän ja äidin puolesta.
— Niin, mutta eiväthän vanhempanne tiedä…
— Se on yhdentekevä. Lupaatteko minulle sen? Muutoin minä kielittelen.
— Lupaan sen. Ja nyt saatte antaa anteeksi.
Agnes nousi poistuakseen, mutta Frank huusi hänet takaisin.
— Kuulkaas, Agnes,… tiedättekö että te olette kaunis? sanoi hän ja asettui hänen eteensä.
— Olenko? Noh, sehän on hyvä minulle, vastasi hän nauraen.
— Mutta se ei todentotta ole hyvä minulle. Tahdotteko suostua vielä kolmanteen ehtoon?
— Mikä se olisi? Minusta rupeaa tulemaan aivan liian monta ehtoa.
— Että annatte minulle suutelon, sanoi hän ja levitti käsivartensa häntä kohden.