Kun palvelustyttö seuraavana päivänä ilmoitti, ettei Fanny-neiti ollut huoneessaan, vaan, että siellä oli "isälle ja äidille" osoitettu kirje, syntyi siitä yleinen säikähdys. Mr Plummer asetti silmälasit nenälleen, mutta mrs Plummer ei joutanut odottamaan siksi, kunnes se toimitus oli suoritettu, vaan avasi kirjeen ja luki:
"Teidän lukiessanne tätä olen minä jo kaukana täältä. Matkustan Charleksen luo, joka on ilmoittanut minulle olinpaikkansa. Minä rakastan häntä ja tahdon tulla hänen vaimokseen. En tule enää aikaan Minneapoliksessa. Antakaa minulle anteeksi ottamani askel! Kun kaikki on suoritettu, ilmoitan teille olinpaikkani. Rauhoittakoon teitä tieto, että minä olen täydellisesti tyyni, ja että minulla on suojaa matkalla. Olen miettinyt, mitä minun olisi tehtävä, mutta luulen, että tämä on paras menettelytapa. Älkää nyt sitä kovin murehtiko.
Tyttärenne
Fanny."
Mrs Plummer istui, kuin kivettyneenä ja odotti pyörtyvänsä, mutta se ei kuitenkaan tapahtunut.
— Kirottu tyttöletukka! — huudahti mr Plummer. — Luulen että pian koko joukko karkaa. Ettekö tekin, sinä ja Frank lähde?
— Kuka tietää? — vastasi Frank leikatessaan palan häränpaistista. Todellisuudessa hän ihaili sisarensa päättäväisyyttä, ja jos hän olisi voinut saada Agneksen mukaansa, olisi hän mielellään pannut toimeen pienen romantillisen ryöstöretken, tullakseen sitten takaisin vaimoineen saamaan vanhempien siunauksen, kuten tapahtuu romaaneissa ja New-Yorkissa.
— Tällainen häpeä… ja Fanny… tuo tyyni Fanny! — puhkesi mrs
Plummer puhumaan. — Ja sellaisen henkilön kanssa!
— Mies on kyllä hyvä, sanoi mr Plummer. — Hän on hauska mies ja oikein smart … "sitten ne söivät minut"… ha — ha — ha!…
Mr Plummer ei voinut olla nauramatta muistellessaan sitä iltaa, kun he kilpaa kertoivat juttuja "paratiisissa" ja yhdessä tutkivat Byronia.
— Sinä vaivasit kylläkin itseäsi, äiti, saadaksesi Charleksen tarttumaan onkeen, sanoi Frank, saaden yllykettä isän naurusta.