— Ei mitään nokkaviisauksia, Frank — keskeytti äiti. — Luulen todellakin, että olisit kyllä valmis murtamaan äitisi sydämen ja karkaamaan tuon norjalaisen tyttöletukan kanssa.
— Äiti, en kärsi, että sinä puhut Agneksesta tuolla tavalla, sanoi Frank ja iski kahvelin päällä pöytään. — Agnes on parempi, kuin sinä ja kaikki yankeenaiset yhteensä.
— Agnes? Norjalainen tyttöletukka? Mitä juttuja ne ovat, tarttui mr
Plummer puheeseen heristäen korviansa.
— Niin, sinun on pidettävä vähän huolta Frankista, joka nyt on rakastunut meidän entiseen palvelustyttöömme, sanoi mrs Plummer tulipunaisena kasvoiltaan. — Se vaan puuttuisi, että hänkin jonakin kauniina päivänä katoaisi. Minä onneton, jolla on sellaisia lapsia!
Ja mrs Plummer pudisteli päätään ja koetti saada itkua alkuun, mutta hän ei voinut mielenliikutukseltaan.
— Mitä tämä kaikki merkitsee? — kysyi mr Plummer. — Oletko sinäkin rakastunut, Frank, ja aiotko karata?
— Minä pidän Agneksesta, satakielestä, jota me niin hävyttömästi kohtelimme pitkät ajat kuten palvelustyttöä, vastasi Frank.
— No, mutta miksi et mene naimisiin hänen kanssaan? — sanoi mr
Plummer leikatessaan häränpaistia.
— Äitihän kääntää taivaan ja maan nurin sen asian takia, vastasi
Frank ihmetellen isän myöntyväisyyttä.
— No, mutta mitä sinulla, muori, on häntä vastaan? Eikö hän ole terve ja reipas? Sehän on kylliksi.