Daniel Nilsen nousi suoristaen koukistunutta selkäänsä.
XVI.
Arne Nilsen oli saanut puhtaaksikirjoitustyötä rautatienkonttoorissa, ja hän oli hyvin tyytyväinen. Hän tiesi tekevänsä työnsä hyvin. Mutta hän sai taas määräyksen eräänä päivänä muuttaa jälleen ulkotyöhön. Arne mukautui siihen kärsivällisesti, ja hän raatoi ahkerasti. Mutta ajanpitkään tuli se hänelle liian raskaaksi. Hän oli vielä kehittymätöin ja hento. Hän kadotti ruokahalunsa, valitti selkäänsä särkevän ja laihtui. Isä tuli levottomaksi. Hän meni päällysmiehen luo, mutta sai häneltä vain hävyttömyyksiä. Silloin hän päätti kääntyä mr Plummerin puoleen.
Eräänä aamuna saapui hän konttooriin. Konttoristi vilkasi häneen syrjäsilmällä pulpetin yli. — Mitä tahdotte?
— Puhutella johtajaa.
Konttoristi viittasi sivuhuoneeseen vievää ovea. Siellä istuu Plummer pulpettinsa ääressä tarkastaen tilikirjoja. Kuullessaan askelia kääntyi hän ja työnsi silmälasit otsalleen.
— Mitä nyt? — sanoi hän jotensakin äreästi, ikäänkuin vihoissaan siitä, että tuli häirityksi.
— Minä olen Arne Nilsenin isä, hänen, joka työskenteli täällä konttoorissa, sanoi Daniel pidellen hattua kädessään.
— Hän oli riuska poika.
— Sentähden minä ihmettelen, että hänet on eroitettu ja ajettu ulkotyöhön.