"Hyvää päivää", sanoi Marit kun oli hiukan hengähtänyt. Hän jäi seisomaan oven suulle.
"Hyvää päivää sinullekin", vastasivat sisarukset.
"Oletko ulkona kävelemässä?" lisäsi emäntä.
"Niin olen", vastasi Marit.
"Saat olla niin hyvä ja mennä kamariin".
"Kiitoksia". Marit meni kamariin. Molemmat sisaret vaihtoivat muutamia sanoja tämän tapauksen merkityksestä ja menivät sitten sisään. Marit seisoi vielä laattialla.
"Saat olla niin hyvä ja istua", sanoi emäntä jyrkästi, ja Marit kävi istumaan.
"Ehkä tulen sopimattomaan aikaan?" kysyi Marit.
"No kyllä minulla on kiiru tänään, mutta kyllähän sinä voit istua sentään", vastasi emäntä.
"Menen kohta jälleen", sanoi Marit, "kun vaan saan hiukan levähtää. Tämä talo on nyt minusta liian korkealla ja minä melkein kompastun kynnykseen".