Ja he istuivat ja katselivat toinen toistansa.
"Minä odotan siksi kun hän on mennyt; kai Bergit nyt pian tulee", ajatteli Mr. Smith.
"Ei hän suinkaan voi jäädä tänne aivan kauaksi, tiedän ma", ajatteli
Nils Torgersen, "odotan siksi kun hän on mennyt".
Ja molemmat odottivat.
"Jotain minun täytynee sanoa", arveli lukkari, nousi ja raappasi jalallaan taaksepäin: "On rasittava ja vaivaloinen matka tänne ylös", sanoi hän.
"Oh yes", vastasi englantilainen ja ojensi jalkojansa suoriksi.
Lukkari istui ja joi maitoa.
Englantilainen joi maitoa.
"Jos en erehdy, niin käy hän täällä nuuskimassa Bergit'iä", ajatteli lukkari. Istuivat vielä vähän aikaa. "Minun täytyy hänet karkoittaa tavalla tai toisella", ajatteli lukkari taas.
"Mahtaa olla raskas työ olla yksinänsä ja niin sanoakseni hylättynä täällä vuorella, varsinkin niin vanhalle ihmiselle kuin Signe on. Bergit oli kuitenkin vähän avuksi, raju kuin on, mutta hän kuuluu olevan poissa tänä päivänä hänkin". Ja Nils Torgersen raapi niskaansa ja katseli viekkaasti Mr. Smith'in puoleen.