Vieraat, olivat asettuneet pukeille ja laatikoille, joita olivat tuoneet muassansa, toiset istuivat katolla. Miehillä oli suuremmaksi osaksi paikatut housut, takit olivat harjatut ja useammalla oli kiiltorinnuksinen paita, joiden kauluksessa säteili 5 centin hohtokivi. Naisilla oli yllä juuri silitetyt pukunsa koristettuina niin monilla sinisillä, keltaisilla ja punaisilla nauhoilla, kuin olivat voineet hankkia. Kuu kustansi valaistuksen, niin Pat pääsi siitäkin surusta. Naurua, puhetta ja maailman eri kieliä kuului eri ryhmistä.
Pat oli aukaissut olutastian ja kuin taikavoimasta ilmestyivät lasit ja kupit vieraiden taskuista. Pat oli noussut eräälle laatikolle, hänen piti nyt puhua.
— Toverit!;— sanoi hän — ollessani vielä Irlannissa ja syödessäni potaatteja, tarttui kerran eräs maalainen ylimys minua niskasta ja heitti minut ulos, siksi ett'en voinut tehdä hänelle yhtä palvelusta, elää syömättä (naurua ja hyvähuutoja). Nyt tultuani vapaasen Amerikkaan tarttuu Armour & Kumpp. minua niskasta, siksi, että vaadin voita leivälle. Ei tässä mitään valitettavaa ole, ystäväni, sillä maailma on nyt kerran senlainen. Miksikä? Kysykää siltä, joka sen on tehnyt, minä en sitä tiedä. Se jolla on valta, nielee toisen. Kissa hiiren, susi lampaan, kettu kanan, haukka kyyhkysen ja rahamies työntekijänsä. Kaikki on niinkuin olla pitää. Jos teillä olisi valta, tekisitte te ihan samoin. Ajatelkaa ystäväni, jos meillä olisi tehtaat, vaunut, linnat ja höyrylaivat, emmekö me ruoskisi työntekijöitämme, kiusaisi heitä, nauraisi heidän armo-anomuksiansa? Ainakin minä tekisin niin.
Katolla nousi ihastuksesta kamala ulvonta, ihmiset kadulla pysähtyivät kuulustelemaan ja poliisi riensi ulos kapakasta. Se oli inhoittavaa ulvontaa, josta voi eroittaa räjähdyksien pauketta ja tulta, joka räiskyi varakkaiden asunnoista.
— Sanon vaan, että minä tekisin niin — jatkoi Pat tyyneesti — ja näyttää siltä, kuin tekisitte te samoin. Tahtoisin ripustaa Armour & Kumpp. korkeampaan lyhtytolppaan ja antaa työväen kivittää heidät. — Pat'in silmät säkenöivät ja kuulijat vastasivat uudella ulvonnalla. — Emme saa siis valittaa heidän polkemistansa, sillä itse tekisimme samoin, jos meillä olisi valta. Sitä paitsi ovat asiat niin viisaasti järjestetyt, että jos kyllästyy tähän maailmaan, voi helposti matkustaa pois. Papit antavat kyllä matkapassin, jos maksamme heille parin messun hinnan; sitten loiskahdamme Michiganjärveen tai nukahdamme rautatiekiskoille, eli vipuamme lyhtytolppaan tai kustannamme vähän ruutia itsellemme. Tämä oli minulla sanottavana, nyt kiitän teitä itse ja omaisteni puolesta. Kiitos kumppanuudesta, ja tervetuloa jälestäpäin!
Pat astui laatikolta ja tyhjensi lasinsa. Kuulijat eivät ymmärtäneet mitä ajatella. Yksi osa nauroi, siksi, että olivat aina tottuneet Pat'ille nauramaan. Toiset kummastelivat hänen puhettansa. Pat'illa oli aina niin kummia juonia. Kauan ei ollut aikaa miettimiseen, sillä uusi puhuja astui laatikolle. Se oli mustakulmainen mies, mustine silmineen. Hän oli saksalainen ja tunnettu voimakas puhuja työväenkokouksissa.
— Ja minä sanon: Alas sortovalta! huusi hän. — Kuinka kauan saavat he polkea meitä, tehdä maailman meille helvetiksi? Kuinka kauan täytyy meidän kumartaa heitä, kuten härkä ikeen alla? Niin kauan kuin olemme kurjia pelkureita ja tuhmia, riidellen keskenämme, sen sijaan, että yhdistyisimme yhteen. Jos työntekijät olisivat yksimielisiä voisivat he päivässä kääntää maailman ylösalaisin. Vaan me emme uskalla, me pelkäämme varakkaita, siinä koko asia. Löytyy kymmenen petturia yhtä rehellistä miestä vastaan. Ennen kuin opimme yksimielisiksi ei tilamme voi mitenkään parantua.
— Niin, ja ennenkuin pääsemme papeista, — huusi eräs toinen. — Eikö heidän ole koko syy, heidän, jotka siunaavat rikkaita ja vaikenevat heidän kujeistaan, hyvästä maksusta? Sortakaamme kristinoppia, meidän täytyy se tehdä, jos tahdomme pysyä rehellisinä! —
Mies vaikeni ja muutamat huusivat hyvä-huutoja. Toiset vaikenivat. He tunsivat, että uskonto sittekin oli ainoa tuki ja turva, johon voi luottaa. Jos heiltä ryöstettiin tulevaisuuden toivo, mitä heille sitte jäisi? Yleinen mieliala kävi raskaaksi. Mutta äkkiä kajautti "provero Antonio" posetiivinsa säveleitä, jonka oli laahannut muassaan. Tehtaan tytöt kiersivät käsivartensa vyötäisille ja pistivät polkaksi katolla.
— Varokaa! katto on heikko, — huusivat muutamat.