Kun Saara alkoi tointua tuli nainen yhä useammin, näytti kuin olisi hän Saaraan erityisesti mieltynyt.
Amerikkalaiset ovat omituista väkeä, heillä on rakkautensa ja ihailunsa puuskat. Jos asia tuli muotiin kerran, niin ei sitte muusta puhutakkaan; silloin ryntäävät kaikki paikalle, uhraamaan epäjumalan alttarille. Nyt oli norjalainen runoilija Henrik Ibsen tullut muotiin. Luettiin hänen voitoistaan Saksanmaalla ja Englannissa; kuultiin että etevimmät kriitikot sanoivat häntä aikakauden suurimmaksi draaman kirjoittajaksi. Siinä siis jotakin, jota piti ihailla. Helppohintaisia painoksia hänen teoksistaan levisi tuhansittain. Ennen olleiden Emerson- ja Brovn-klubin rinnalle perustettiin nyt Ibsen-klubeja. "Noora" ja "Kummittelijat" otettiin kaikkialla keskusteltavaksi. Norjalaiset ja "keskiyönauringon maa" tulivat Ibsenin kerällä muotiasiaksi. Luettiin Paul de Chaillus'en "Viikinkejä" ja selailtiin hänen suunnatointa teostansa Norjasta.
Mrs King'in — se oli Saaran luona käyvän naisen nimi — luona seurusteli sekä mies- että naisjäseniä Ibsen-klubeista ja hänen itsekin täytyi kulkea virran mukana, jos tahtoi tai ei. Täytyi hänen itselleen tunnustaa ei ymmärtävänsä kaikkea, mutta se oli nerokasta ja siksi täytyi yhtyä nuorten ihailuun, vaikka hän kaikessa hiljaisuudessa kaipasikin Emersonia ja "Ben-Hur'ia". Mutta norjalaisiin ja Norjaan oli hän ihastunut ja se olikin syynä mieltymykseensä Saaraan. Hän oli löytänyt todellisen norjalaistytön. Toiset olivat uteliaita ja kadehtivat häntä. Sitäpaitsi oli Saara niin kaunis ja hieno käytökseltään, aivan poikkeava muista tehtaantytöistä. Saara sai kertoa hänelle Norjasta, missä ei hän itse koskaan ollut käynyt, mutta jonka hän tunsi vanhempiensa kertomuksista. Mrs King kuunteli häntä jännitetyllä tarkkuudella. Muutteeksi alituisilta toimikuntien kokouksilta ja hyväntekeväisyysseuroille olivat Saaran kertomukset hänestä, miellyttäviä ja hän kiintyi yhä enemmän kauniisen löytöönsä. Saara sai kuulla, että ne, jotka hoitivat häntä, kuuluivat tohtori Tuomaan kirkkokuntaan, jonka jäsen mrs King'kin oli, sekä, että tästä kaikesta tuli hänen kiittää Pekkaa. Koska pääsisi hän tilaisuuteen palkita Pekalle kaikkea? Kuin uskollinen koira oli hän joka päivä työstä palattuaan seisonut sairaalan portilla kyselemässä Saaran vointia; sisään ei hän päässyt enää niin myöhään. Vaan siitä päivästä alkain, kun Saara sai vapaasti puhua tuli hän joka sunnuntai ruusuvihko muassaan.
Saaran kävi samoin kuin useamman hermokuumeisen. Vaikka hän oli kovin laihtunut, virkistyi hän pian, kun kerran sai ruveta syömään, niin tuntui kuin ei koskaan saisi tarpeekseen. Mrs King lähetti hänelle kananpaistia, lihalientä ja muita herkkuja; kauhulla ajatteli Saara jo sitä aikaa, kun tämä mukavuus päättyisi ja pitäisi uudestaan alkaa tehdastyötä. Heti kun hän sai luvan lukea, lähetti mrs King hänelle norjalaista kirjallisuutta, nyt sai hän kumminkin ne kirjat käsiinsä, joita Falk kerran oli luvannut hänelle lähettää Chicagosta. Kuinka ihmeellisesti kaikki voi kääntyä! Kuinka onnellisia olivat ne ihmiset, joilla oli aikaa lukemiseen, lepoon ja keskusteluihin! Kuinka voisi hän taas alkaa tehdastyötä? Vai saisiko paikkaansakaan enää, vaan täytyisi uudestaan ruveta hakemaan työtä? Usein halutti häntä teeskennellä heikommaksi, kuin olikaan, että saisi kauemmin olla sairaalassa, häntä kauhistutti se päivä, jona hän sieltä karkoitettaisi.
Hän luki ahkeraan nämät viikot. Björnson'in, Lien, Kielland'in, Garborg'in ja Ibsenin teokset herättivät hänessä paljon ajatuksia ja hänen keskustelunsa Falkin kanssa sekaantuivat niihin.
Mrs King kävi edelleenkin hänen luonansa, kyseli häneltä Norjasta, ja kirjoista ja kertoi sitte hänen suoria lausuntojansa Ibsen-iltamissa; kaikki klubin jäsenet innostuivat tähän omituiseen, tosinorjalais-olentoon.
Eräänä päivänä sanoi mrs King Saaralle:
— Ettekö tahtoisi, Saara, tulla minun luokseni, sairaalasta päästyänne. Asun aivan yksin palvelijattarein kanssa; saisitte olla seuralaisenani ja auttaa ompeluksessa ja muussa senlaisessa?
Saara katsoi häneen suurine, säteilevine silmineen. Hän tunsi halua polvistua hänen eteensä ja syleillä häntä.
— Tahdotteko todellakin ottaa minut luoksenne? — huudahti hän.