Hän piirusti nopeasti noin viisi minuuttia; kiiruhti sitte esille piirustussäiliö kädessä.
— Nyt saatte nähdä, neiti…
— En minä ole neiti; minä olen naimisessa.
— Anteeksi, luulin teitä talon tyttäreksi.
— Minä olen naimisessa papin kanssa ja tämä on pappila — vastasi Saara.
— Vai niin; sehän sopii mainiosti — jatkoi maalari. — Olen juuri aikonutkin käydä pastorin luona.
— Tehkää hyvin ja astukaa sisään.
— Kiitos! Mutta ensinnäkin pitää teidän katsoa piirustustani. Onko se teistä, näköinen?
Saara näki sievän kotonsa ja nuoren sorean naisvartalon puoliksi ruusujen peitossa. "Minäkö se olen?" ajatteli hän. "Tuommoinenko minä olen?" Taiteilija oli hatusta tehnyt somamuotoisen ja leninki laskeutui pehmeissä laskoksissa alas ja laahusti santakäytävällä hänen perässään.
— Onko tämä olevinaan minun leninkini? — kysyi hän veitikkamaisesti.