— Kello on jo yli kuuden — huudahti hän — ja minä olen unohtanut illallisen.
Hän pikemmin juoksi kuin käveli alas kukkulalta.
— No mutta hyvä rouva Jensen, eihän se ole vahingoksi, jos kerran syö illallista puoli kahdeksalta sen sijaan kuin muulloin puoli seitsemän. — Sanoi Falk häntä lohduttaaksensa.
— Niin ei sano minun mieheni. Kaikki pitää tapahtua kellonlyömällä.
— Hän on siis yksi niistä, jotka siivilöivät hyttysiä ja… ei se oli pahasti sanottu, enkä minä niin tarkoittanut; meidän täytyy keksiä sovitus-uhri tuolle suuttuneelle kotijumalalle.
— Etsikäämme suojaa katakombeista — vastasi Saara veitikkamaisesti.
Nopeasti kiiruhdettiin kotiin päin. Falk leyhytteli nenäliinallaan raitista ilmaa.
— Kävelytavastanne voisi päättää teidän olevan oikean eteenpäin pyrkivän naisen.
— Ken tietää mitä minä oikeastaan olen — vastasi Saara iloisesti.
Maalarin rattoisuus oli tavallaan tarttunut häneenkin.